Ei hitto, hienolla startilla lähdin kohentamaan elämäntapojani alkuvuodesta. Nyt, 1,5kk myöhemmin tympii. Ei ne muutokset, vaan se, ettei ne vaikuta mitenkään. No ok, kerrottakoon, että edelleen juon vettä enemmän kuin aiemmin ja oon tipattomalla ja yritän vältellä vehnää ja pikkuisen edes poden huonoa omatuntoa herkuttelusta. Mutta eipä tässä nyt oo kyllä voinnissa tai missään mitään tuloksia näkynyt, paitsi että vessassa saa juosta useammin. Nyt täytyis keksiä jotain uutta selvästi. Ja hei, mitä mä odotin, juon kaks litraa vettä päivässä ja laihdun sillä tms? Ketä mä tässä yritän huijata? 

Tänään aamulla en viikonlopun "levon" jälkeen meinannut päästä millään sängystä ylös. Mä huomaan, että haluaisin laihtua ja saada energiat takas, mutta en uskalla laihduttaa, koska viimeisimmät laihikset on ollu ihan katastrofaalisia! Mitähän mun nyt pitäis tehdä. Ruveta syömään välipaloja? Aamupalaa? Vuosi sitten yhden tutkimuksen yhteydessä mittauksissa huomattiin, että vaikka mun sokeri- ym. arvot oli tosi hyvät, niin ne romahti tosi paljon parissa tunnissa. Täytyypä oikein tutkia, että mihin tommonen vaikuttaa. Jos vaikka kokeilis syödä aamupalaksi automatkalla banaanin ja välipalaksi töissä omenan tms.

Noniin, suunnitelmahan oli ottaa joka kuukausi uusia asioita "pureksittavaksi", kuukauden toistojen jälkeen kuitenkin asiat rupeavat olemaan rutiinia. Noh, kuu vaihtui jotenkin yllättäen ja en ole vileäkään keksinyt mikä olisi helmikuun uusi juttu. Viime kuulta päälle ovat jääneet veden juonti, vehnän välttely, vitamiinien syöminen ja lisääntynyt ulkoilu. Olen myös yrittänyt tarkkailla mitä suuhuni laitan, mutta olen ollut itselleni armollinen, sillä jos rupean noudattamaan tiukkaa ruokavaliota, tiedän miten siinä käy. Tipatonta takana 35 päivää ja vielä siis 65 jäljellä, eikä tee tiukkaakaan.

Ehkäpä mä nyt vaan jätän stressaamatta ja keskityn vähän paremmin tohon ruokavalioon ja ulkoiluun/liikuntaan. Petrattavaa on paljon! Tälläkin hetkellä on ihan järkyttävä närästys päällä, eikä sellasta kyllä porkkanakeitolla hankita, kai. 

Olen pyrkinyt vähentämään vehnän käyttöä ja koska olen ihan kätevä keittiössä (mielestäni), olen etsinyt netistä vehnättömiä reseptejä. Olen myös etsinyt tietoa vehnättömistä tuotteista, mutta tämä vaikuttaa jotenkin hankalalta hommalta. Jos googletan vaikkapa vehnätön pizzapohja saan tuloksena gluteenittomien pizzapohjien reseptejä ja niissä on usein käytetty jauhoja, joissa on vehnää. En ole vielä perehtynyt noihin jauhoihin niin tarkasti, että tietäisin voiko niitä korvata toisilla. Eli mikäli olen nyt oikein ymmärtänyt asiaa kuukauden tutkittuani, luontaisesti gluteeniton tarkoittaa myös vehnätöntä, mutta pelkkä gluteeniton ei välttämättä ole vehnätön. Suurin osa ihmisistä tuntuu kuvittlevansa, että gluteeniton on myös vehnätön.

Toinen outo juttu on se, että nykyaikana puhelimet on sytkärin kokoisia, ihmiset lentää kuuhun, aivot voidaan nostaa pöydälle ja pistää takaisin jne, mutta kukaan ei tunnu tietävän missä tuotteissa on vehnää ja missä ei. Eli kaupassa joutuu kääntämään jokaisen leipäpaketin ylösalaisin. Tähän mennessä olen todennut Vaasan 100% kaurapalat, Uotilan maalaisruislimpun, Pirkka Auringonkukkaleivän ja suurimman osan hapankorpuista ja näkkileivistä olevan vehnättömiä. Tänään tarkistan Moilasen pakastetuotteet, niitä mainostettiin luontaisesti gluteenittomiksi. 

Ajattelin pyytää josko pääsisin allergiatesteihin, koska olen melko varma että joko vehnäallergia tai keliakia minulla on. Laktoosiongelmia on ollut jo parikymmentä vuotta, joten ne osaan kyllä tunnistaa ja välttää. Yksi päivä sorruin syömään ison korvapuustin (Lidlin paistopisteestä), NAM! Illalla juuri kun olin nukahtanut, heräsin kamaliin vatsaväänteisiin ja vessassa saikin sitten istuskella hetken aikaa. En osaa yhdistää asiaa mihinkään muuhun kuin vehnään tai gluteeniin. Vastaavaa on tapahtunut ennenkin, mutta jostain syystä se vatsanväänne tulee tosiaankin vasta alkuyöstä kun on juuri nukahtanut. Mitä lie? 

että unohdan koko blogin. Noh, josko väliaikatietoja. Tipaton on pitänyt, ei vaikeuksia. Enää 72 päivää :D Vehnätön ei ole pitänyt, tää viikko on menny ihan lipsuen ja sen huomaa olossa. Vatsa on myös ihan turvoksissa ja ilmaa täynnä. Oon silti kyllä tiedostanut mitä syön ja vahtinut erityisesti vehnän käyttöä. Enpä tästä silti lannistu, oli viime viikollakin kuitenkin ihan pikkusen paino tippunut, joten jotainhan mä teen oikein, vaikken laihduta. Veden juominen on pysynyt hallussa, oon ulkoillut paljon enemmän kuin hetkeen ja sitä myötä varmaan liikkunutkin vähän enemmän. Ostin luistimet, ehkä joku ilta uskallan mennä kokeilemaan parinkymmenen vuoden tauon jälkeen... Jotenkin pitää nyt saada noi kauppareissut kurinalaisemmaksi, ettei olisi niitä houkutuksia kaapissa. Kuunvaihdekin tässä lähenee, minkähän elämäntapamuutoksen lisäis ens kuulle? Haetaan nyt vaan sitä hyvää fiilistä :) 

Jotenkin tänään on ollut kevyempi olo kuin ennen, ikäänkuin semmoinen hoikistunut, vaikka peiliin katsominen palauttaa kyllä maan pinnalle. Olen pitkä nainen ja kroppani on siitä kumman mallinen, ettei ylipainoa välttämättä edes huomaa. Juuri viime viikolla hammaslääkärillä keskusteltiin kilpirauhasvaivojen vaikutuksesta hampaiden kuntoon ja ylipainoon jne. Kerroin lihoneeni parikymmentä kiloa viimeisen laihdutusyrityksen jälkeen. Hän sanoi, että ethän sinä ole ylipainoinen ja kun sitten tuolista nousin, hän tarkasteli minua ja sanoi, että nyt kun tarkemmin katsoo, niin kyllä niitä kiloja on tainnut jokunen tulla. En tiedä sitten minne se paino kasaantuu, kun samat vaatteet kuitenkin sopivat edelleen. Tänään kutsuu luistinrata, minua tokikin vaan huoltajan ominaisuudessa. En uskalla luistimille noin 20v tauon jälkeen, enkä kyllä edes luistimia omista.